shakespeare ja peli

Janne Pellisen tekemä haastattelu TTK:n ESITYS-lehdessä.

...Se on este johon kaadun ellen hyppää yli...

For God's sake, let us sit upon the ground
And tell sad stories of the death of kings;
How some have been deposed; some slain in war,
some haunted by the ghosts they have deposed;
Some poison'd by their wives: some sleeping kill'd;
All murder'd...

SCORE LIST

Akseli Aittomäki I – näyttelijä, treason, plotting. KELLARIIN
Akseli Aittomäki II – johtaja. KELLARIIN
Akseli Aittomäki III – näyttelijä. killed by Virpi onstage. lots of blood.
Akseli Aittomäki IV – johtaja. could not overcome himself. KELLARIIN
Akseli Aittomäki V – wanted Tero Saarinen’s light back & betrayed by MacDonald VII. KELLARIIN
Akseli Aittomäki VI – johtaja, sadist. KELLARIIN

Virpi Byring I – johtaja. KELLARIIN
Virpi Byring II – johtaja, clinging to Ere Kokkonen. KELLARIIN
Virpi Byring III – johtaja. tried to convert to rock concert hall. KELLARIIN
Virpi Byring IV – näyttelijä, sent to Cellar for Lea Klemola.
Virpi Byring V – johtaja, nursery full of orphan warriors. KELLARIIN
Virpi Byring VI – ohjaaja. syytön? KELLARIIN

Aarni Korpela I – johtaja, from Russia with love. KELLARIIN
Aarni Korpela II – johtaja. sold theatre to China.
Aarni Korpela III – näyttelijä, lost confidence, shot himself
Aarni Korpela IV – johtaja, experimental psychology! KELLARIIN
Aarni Korpela V – johtaja. vaseline = KELLARIIN
Aarni Korpela VI – johtaja, voodoo + poltti kissanpentuja. KELLARIIN

Johanna MacDonald I – johtaja. syyllinen. KELLARIIN
Johanna MacDonald II – johtaja, hot poker up the butt. KELLARIIN
Johanna MacDonald III – johtaja, too many cyborgs in the theatre. KELLARIIN
Johanna MacDonald IV – johtaja – criminal! KELLARIIN!
Johanna MacDonald V – johtaja. Big Brother cyborgs -> KELLARIIN
Johanna MacDonald VI – näyttelijä. Akseli called a pedofile, hit with a sword (blunt)
Johanna MacDonald VII – johtaja, slept with too many Ville Valo types. KELLARIIN
Johanna MacDonald VIII – johtaja, narssistic disorder. KELLARIIN

Juha Sääski I – johtaja. KELLARIIN
Juha Sääski II – näyttelijä. stabbed by Portia. died in hospital.
Juha Sääski III – näyttelijä, patsas kaatui päälle.
Juha Sääski IV – johtaja. tried to prostitute the theatre. KELLARIIN
Juha Sääski V – ohjaaja, stole MacDonald IV’s boyfriend. KELLARIIN
Juha Sääski VI – johtaja, psychological experiments. KELLARIIN
Juha Sääski VII – johtaja, zombie robot/vampire. KELLARIIN
Juha Sääski VIII – ohjaaja plotting vs johtaja. KELLARIIN
Juha Sääski IX – ohjaaja, role play fantasy, KELLARIIN

BY JOHANNA MACDONALD, ACTOR

Halp, surounded by dramaturgy

traaginen farssi - koneiston ihmiskuvasta

Koneisto on skenaario, joka määrää tilanteet ja toiminnan, mutta ei toiminnan vaikuttimia, psykologiaa tai tunteita.

Sillä, mitä ihminen toivoo ja mistä hän uneksii, mitä ajattelee, rakastaa ja vihaa, ei ole merkitystä. On vain Koneisto. Maailma, jossa jokaisen on haluttava, koska kaikki muut haluavat. Jokaisen on petettävä ja raivattava muut tieltään saadakseen haluamansa. Jotkut saavat sen, mitä havittelevat, toiset eivät. Mutta jokaisen on lopulta tultava kuilun reunalle ja pidettävä monologi tyhjällä näyttämöllä. Esitettävä kirotut kysymykset kohtalolle ja pudottava kuiluun.

Ainoa mahdollinen myöntävä ratkaisu on intohimo, häpeän ja syyllisyyden tappaminen ja narrin katkera nauru.

Maailma pelkistyy alkuvoimiinsa, kuolemaan ja haluun. Filosofisen, intellektuellin ja moralistisen Shakespeare-sankarin tilalle nousee traaginen toimintasankari, intohimoinen, sarkastinen ja brutaali.

Koneiston nykyisestä vaiheesta ja menneisyyden haamuja

Kun mietin toukokuun työpajan jälkeen Koneisto-projektin nykyistä vaihetta, minulle tuli itse asiassa mieleen monia asioita joita nykyisessä Koneiston vaiheessa ei ole suoraan käsitelty, mutta joiden muisteleminen tuo ainakin minulle kaikupohjaa nykyiseen työskentelyyn. Vaikka en aina täsmälleen tietäisi miksi se tuntuu olennaiselta.

Muistaisin että ihan ensimmäinen asia jota tehtiin (siitä on varmaankin pari vuotta?) oli yksinkertaisesti asettuminen lavalle. Monta päivää tehtiin harjoitteita tästä: lava, katsomo kolmella puolella, kaksi sisäänkäyntiä molemmin puolin. Henkilö tulee lavalle, asettuu niin että luo jännitteen. Kaksi henkilöä tulee lavalle niin että luovat jännitteen... kolme henkilöä... eri tyyppisiä suhteita, eri tyyppisiä jännitteitä... Ainakin minulle se oli erittäin tukeva pohja koko tälle työskentelylle. Oli kiehtovaa miten vähillä elementeillä saattoi lähteä työskentelemään – muistan yleisön reaktiot siihen että kaksi ihmistä seisoi lavalla. Kun on luotu Koneisto II:n rakennetta, tähän ei ole suoraan palattu – tietenkin sen pitäisi koko ajan olla tietoisuudessa, mutta nyt on selvästi keskitytty muihin asioihin. Varmaankin tähän palataan, enemmän tai vähemmän eksplisiittisesti.

Koneiston alkuvaiheissa arvojärjetykseen kiinnitettiin myös paljon huomiota – tarkoitan sitä miten arvojärjestys visualisoitiin – muodostelmat, järjestykset, etäisyydet, puhuttelu, seremoniat. Liikkuminen lavalla muistutti shakkipeliä. Arvojärjestyksen ajatus ei ole minnekään kadonnut, siitä on vain tullut epämuodollisempaa (nykyaikaisempaa?). Tässä varmaankin näkyy siirtymä Kottista Girardiin, mimeettisyyden visualisointiin. Tässä vaiheessa tuntuu että on tärkeää että pystytään kirkkaasti näyttämään sekä se miten eroja pidetään yllä että se miten ne katoavat.

Tuli mieleen myös toinen muistuma aivan Koneiston alkuajoilta – jossakin vaiheessa meillä oli kokoelma erilaisia prototyyppi-persoonia, jotain sen tyyppistä kuin idealistinen nuori rakastaja, luihu kuningas jne. Tämä on mielenkiintoista sen takia että nykyisessä Koneistossa henkilöillä ei ole alussa persoonia lainkaan. Mielikuva henkilön persoonasta syntyy kopioiduista eleistä ja toiminnasta. Ennen kuin joku jyrähtää asiasta, on tietenkin harhaanjohtavaa ylipäätään puhua persoonasta Koneiston yhteydessä. Alun perinkin 'persoonat' olivat tietyntyyppistä toimintaa, toimintatapoja. Nykyisin ei vain enää tuoda mitään toimintatapaa lavalle tullessa mukana, vaan tullaan tyhjinä näyttämöinä tyhjälle näyttämölle. Kehitystä varmaankin?

Vielä yksia asia menneisyydestä – motiivit. Ennen ne tuntuivat usein olevan rakkaus/seksi, raha ja sukulaisuus (ja tietenkin valta). Nykyisin mimeettinen halu erilaisissa satunnaisissa ja surrealistisissa muodoissaan – mutta miksi juuri nämä olivat ne joihin halu tuppasi konkretisoitumaan?

Ja vielä yksi asia – monologeja ei ole kuultu viime aikoina toiveista huolimatta. Johtuneeko siitä että ennen oli selkeät monologin paikat tiettyä tilannetta koskevalle monologeille, ja nykykoneistossa ei ole vielä valjennut mitkä ne kohdat/tilanteet ovat. Minun itseni on myös ollut vaikea löytää uuden Koneiston tilanteisiin ja teemoihin sopivia Shakespeare-monologeja. Caesarista on muutama, muuten ei ole osunut silmään mitään kovin ilmeistä. Pitäisi ehkä lukea tarkemmin.

Koneiston nykyvaihe näyttää minusta siltä että on löydettävissä selkeä, tarkka (ja toivottavasti viihdyttävä) rakenne jolla voidaan tehdä näkyväksi esityksen teemat ilman että yleisön tarvitsee koskaan kuulla tai ymmärtää käsitteitä mimeettinen halu, uhrikriisi jne. ... ja sitä työtä ollaan nyt tekemässä, mutta se vaatii paljon tarkkuutta ja työskentelyä. Edellisen työpajan jälkeen uskon kuitenkin siihen että oikea tapa edetä on aina löydettävissä, vaikka se joskus edellyttäisi paikalleen juuttumista pitkäksikin ajaksi.

koneiston rattaat

Toisen osan harjoitukset alkoivat eilen. Nyt tehdään vajaa viikko ja kesällä jatketaan. Puheosuudessa tuli esiin teorian kasautumisesta johtuva yksinkertaistamisen elikkä yhteenvedon tarve. Siispä tässä:

NIETZSCHE

tahto valtaan

Jokainen voima on suhteessa toisiin voimiin joko totellakseen tai käskeäkseen. Tämä suhde vallitsevien ja vallittujen voimien välillä määrittelee ruumiin –biologisen, poliittisen, seksuaalisen ruumiin

aktiivinen voima:

myöntävä, kevyt, tanssillinen

herramoraali

reaktiivinen voima:

kieltävä, raskas, painovoiman henki, märehtivä, kaunainen, kostonhimoinen, huono sulatus

orjamoraali

vahvoja on puolustettava heikkoja vastaan, dionysosta kristusta vastaan

uusien arvojen luominen

perspektivismi, pluralismi

ikuinen paluu

elämä ja kärsimys oikeutetaan esteettisenä ilmiönä, dionyysisenä nautintona

GIRARD

mimeettinen halu

subjektin, objektin ja mallin kolmiosuhde

kaksoissidos, skandalon

mimeettinen kilpailu, vastavuoroinen väkivalta

ontologinen halu tulla toiseksi

erojen häviäminen, halun ja väkivallan symmetria, hirviömäiset kaksoset

tartunnan leviäminen

yksimielinen väkivalta: sijaisuhrimekanismi

katharsis, erojen palautuminen

myytinkehkeytymisen prosessi,

perustavan murhan rituaalinen toistaminen

viattomia on puolustettava joukkoa vastaan, kristusta dionysosta vastaan

totuus vapauttaa

KOTT

suuri koneisto:

historian valssipyörä murskaa kaikki ja kaiken

vallan tikapuumalli

ei ole hyviä tai huonoja kuninkaita:

kuninkaat tekevät sitä, mitä kuninkaat tekevät

macchiavellismi:

politiikka on amoraalista, käytäntöä,

omatunto liiallinen, naurettava, tiellä

arvojen kadottaminen, kaiken inhimillisen osoittautuminen valheeksi, nihilismi

illuusioiden purkautuminen,

maailman todellisesta luonteesta tietoiseksi tuleminen

syöksy pimeään,

ratkaisu kuoleman ja intohimon välillä

(poliittisen) toiminnan filosofia:

teatteri ja pankkiryöstö

SHAKESPEARE

myrsky,

elämän horkkakuume

tyhjän näyttämön metafysiikka,

ei-minkään mystiikka

paljon melua tyhjästä

maailman esiin manaaminen puheella

teatteri maailman metaforana

näytelmä näytelmässä:

sisäkkäiset maailmat, ironia

ja tietoiseksi tulemisen prosessi

traagisen ja koomisen päällekkäisyys

ylitotuudellisuus ja julmuus,

itseään läpivalaiseva teatteri

narri tyhjällä näyttämöllä,

eksistentialismi, absurdismi

This time it's symmetrical

No niin. Suuri Koneisto II käynnistää moottorinsa. Ensimmäinen esitys eli Suuri Koneisto I: teatterin johtajan on kuoltava esitettiin teatteri Naamion ja Höyhenen tuotantona 2006, ja tutkimusta on tehty vuodesta 2003. Työnimet elävät: Skandalon, syntipukki, kateuden teatteri, tahto valtaan... ja teoriaa on niin paljon (Jan Kott, Rene Girard, Nietzsche ja kumppanit) että välillä kauhistuttaa että missä se esitys on. No, konsepti on vahva ja esiintyjät vielä vahvempia. Pari tuntia ruuhkaa tyhjällä näyttämöllä ja lopussa narri katsoo kuiluun ja kuilu sen kun katsoo takaisin.

Ai niin. Kysymyksessähän on pääosin improvisoitua Shakespearea. Ja tässä esityksessä ei sitten ole shamanismia. Ainakaan vielä.