shakespeare ja peli

Janne Pellisen tekemä haastattelu TTK:n ESITYS-lehdessä.

How infinite in faculties, really?

You have to wonder what exactly is the mechanism in the brain that allows improvisation. Story-telling, lying, making it up. In this phase, where it feels like I just have way too many facts and details to take into account at the same time, the whole nature of the performance--from a performer's point of view--is interesting. What exactly are we rehearsing, if we have yet to repeat a single plot twist or scenario? What are we getting "good" at?

I remember in today's rehearsal Juha got some feedback about a choice he'd made after Akseli offered him a deal. It was the right choice at the time to exercise Juha's hierarchical superiority, but it would have been better had he done the opposite and created a plot device to be exploited later. Or I'll get offstage and realize that I've just taken the easy way out of a situation instead of doing something that could help/hurt (same thing in Koneisto) another character. Ninety-nine percent of the time we'll agree on what would have made a better story. The challenge for us is to find the better story as directly as possible and collectively, which is no small task, but we don't have too many problems agreeing on what makes a story good. Sometimes I think of it as finding trouble for myself and others; it's the actor's equivalent of finding the biggest pile of dogshit and stepping directly into it. At the same time, things need to move forward. Someone has to take control. If it gets too complicated, it falls apart.

Funny, though, how this sort of mirrors how we (or at least I) enjoy watching Shakespeare. I already know the plot (and sometimes half of the text), so it's really not about what happens, but rather how it happens. And yet on one hand you have a text that's not only written, but deified; on the other hand you have an empty stage, no text at all, and just the invention of the moment. When we rehearse our Shakespeare monologues, it's when you can "see the character thinking" that the text really comes to life; it's also the invention of the moment. Text or no text, it's the invention of the moment that I love to watch. So is that what theatre is?

traaginen farssi - koneiston ihmiskuvasta

Koneisto on skenaario, joka määrää tilanteet ja toiminnan, mutta ei toiminnan vaikuttimia, psykologiaa tai tunteita.

Sillä, mitä ihminen toivoo ja mistä hän uneksii, mitä ajattelee, rakastaa ja vihaa, ei ole merkitystä. On vain Koneisto. Maailma, jossa jokaisen on haluttava, koska kaikki muut haluavat. Jokaisen on petettävä ja raivattava muut tieltään saadakseen haluamansa. Jotkut saavat sen, mitä havittelevat, toiset eivät. Mutta jokaisen on lopulta tultava kuilun reunalle ja pidettävä monologi tyhjällä näyttämöllä. Esitettävä kirotut kysymykset kohtalolle ja pudottava kuiluun.

Ainoa mahdollinen myöntävä ratkaisu on intohimo, häpeän ja syyllisyyden tappaminen ja narrin katkera nauru.

Maailma pelkistyy alkuvoimiinsa, kuolemaan ja haluun. Filosofisen, intellektuellin ja moralistisen Shakespeare-sankarin tilalle nousee traaginen toimintasankari, intohimoinen, sarkastinen ja brutaali.

koneiston rattaat

Toisen osan harjoitukset alkoivat eilen. Nyt tehdään vajaa viikko ja kesällä jatketaan. Puheosuudessa tuli esiin teorian kasautumisesta johtuva yksinkertaistamisen elikkä yhteenvedon tarve. Siispä tässä:

NIETZSCHE

tahto valtaan

Jokainen voima on suhteessa toisiin voimiin joko totellakseen tai käskeäkseen. Tämä suhde vallitsevien ja vallittujen voimien välillä määrittelee ruumiin –biologisen, poliittisen, seksuaalisen ruumiin

aktiivinen voima:

myöntävä, kevyt, tanssillinen

herramoraali

reaktiivinen voima:

kieltävä, raskas, painovoiman henki, märehtivä, kaunainen, kostonhimoinen, huono sulatus

orjamoraali

vahvoja on puolustettava heikkoja vastaan, dionysosta kristusta vastaan

uusien arvojen luominen

perspektivismi, pluralismi

ikuinen paluu

elämä ja kärsimys oikeutetaan esteettisenä ilmiönä, dionyysisenä nautintona

GIRARD

mimeettinen halu

subjektin, objektin ja mallin kolmiosuhde

kaksoissidos, skandalon

mimeettinen kilpailu, vastavuoroinen väkivalta

ontologinen halu tulla toiseksi

erojen häviäminen, halun ja väkivallan symmetria, hirviömäiset kaksoset

tartunnan leviäminen

yksimielinen väkivalta: sijaisuhrimekanismi

katharsis, erojen palautuminen

myytinkehkeytymisen prosessi,

perustavan murhan rituaalinen toistaminen

viattomia on puolustettava joukkoa vastaan, kristusta dionysosta vastaan

totuus vapauttaa

KOTT

suuri koneisto:

historian valssipyörä murskaa kaikki ja kaiken

vallan tikapuumalli

ei ole hyviä tai huonoja kuninkaita:

kuninkaat tekevät sitä, mitä kuninkaat tekevät

macchiavellismi:

politiikka on amoraalista, käytäntöä,

omatunto liiallinen, naurettava, tiellä

arvojen kadottaminen, kaiken inhimillisen osoittautuminen valheeksi, nihilismi

illuusioiden purkautuminen,

maailman todellisesta luonteesta tietoiseksi tuleminen

syöksy pimeään,

ratkaisu kuoleman ja intohimon välillä

(poliittisen) toiminnan filosofia:

teatteri ja pankkiryöstö

SHAKESPEARE

myrsky,

elämän horkkakuume

tyhjän näyttämön metafysiikka,

ei-minkään mystiikka

paljon melua tyhjästä

maailman esiin manaaminen puheella

teatteri maailman metaforana

näytelmä näytelmässä:

sisäkkäiset maailmat, ironia

ja tietoiseksi tulemisen prosessi

traagisen ja koomisen päällekkäisyys

ylitotuudellisuus ja julmuus,

itseään läpivalaiseva teatteri

narri tyhjällä näyttämöllä,

eksistentialismi, absurdismi