shakespeare ja peli

Janne Pellisen tekemä haastattelu TTK:n ESITYS-lehdessä.

...Se on este johon kaadun ellen hyppää yli...

For God's sake, let us sit upon the ground
And tell sad stories of the death of kings;
How some have been deposed; some slain in war,
some haunted by the ghosts they have deposed;
Some poison'd by their wives: some sleeping kill'd;
All murder'd...

SCORE LIST

Akseli Aittomäki I – näyttelijä, treason, plotting. KELLARIIN
Akseli Aittomäki II – johtaja. KELLARIIN
Akseli Aittomäki III – näyttelijä. killed by Virpi onstage. lots of blood.
Akseli Aittomäki IV – johtaja. could not overcome himself. KELLARIIN
Akseli Aittomäki V – wanted Tero Saarinen’s light back & betrayed by MacDonald VII. KELLARIIN
Akseli Aittomäki VI – johtaja, sadist. KELLARIIN

Virpi Byring I – johtaja. KELLARIIN
Virpi Byring II – johtaja, clinging to Ere Kokkonen. KELLARIIN
Virpi Byring III – johtaja. tried to convert to rock concert hall. KELLARIIN
Virpi Byring IV – näyttelijä, sent to Cellar for Lea Klemola.
Virpi Byring V – johtaja, nursery full of orphan warriors. KELLARIIN
Virpi Byring VI – ohjaaja. syytön? KELLARIIN

Aarni Korpela I – johtaja, from Russia with love. KELLARIIN
Aarni Korpela II – johtaja. sold theatre to China.
Aarni Korpela III – näyttelijä, lost confidence, shot himself
Aarni Korpela IV – johtaja, experimental psychology! KELLARIIN
Aarni Korpela V – johtaja. vaseline = KELLARIIN
Aarni Korpela VI – johtaja, voodoo + poltti kissanpentuja. KELLARIIN

Johanna MacDonald I – johtaja. syyllinen. KELLARIIN
Johanna MacDonald II – johtaja, hot poker up the butt. KELLARIIN
Johanna MacDonald III – johtaja, too many cyborgs in the theatre. KELLARIIN
Johanna MacDonald IV – johtaja – criminal! KELLARIIN!
Johanna MacDonald V – johtaja. Big Brother cyborgs -> KELLARIIN
Johanna MacDonald VI – näyttelijä. Akseli called a pedofile, hit with a sword (blunt)
Johanna MacDonald VII – johtaja, slept with too many Ville Valo types. KELLARIIN
Johanna MacDonald VIII – johtaja, narssistic disorder. KELLARIIN

Juha Sääski I – johtaja. KELLARIIN
Juha Sääski II – näyttelijä. stabbed by Portia. died in hospital.
Juha Sääski III – näyttelijä, patsas kaatui päälle.
Juha Sääski IV – johtaja. tried to prostitute the theatre. KELLARIIN
Juha Sääski V – ohjaaja, stole MacDonald IV’s boyfriend. KELLARIIN
Juha Sääski VI – johtaja, psychological experiments. KELLARIIN
Juha Sääski VII – johtaja, zombie robot/vampire. KELLARIIN
Juha Sääski VIII – ohjaaja plotting vs johtaja. KELLARIIN
Juha Sääski IX – ohjaaja, role play fantasy, KELLARIIN

BY JOHANNA MACDONALD, ACTOR

How infinite in faculties, really?

You have to wonder what exactly is the mechanism in the brain that allows improvisation. Story-telling, lying, making it up. In this phase, where it feels like I just have way too many facts and details to take into account at the same time, the whole nature of the performance--from a performer's point of view--is interesting. What exactly are we rehearsing, if we have yet to repeat a single plot twist or scenario? What are we getting "good" at?

I remember in today's rehearsal Juha got some feedback about a choice he'd made after Akseli offered him a deal. It was the right choice at the time to exercise Juha's hierarchical superiority, but it would have been better had he done the opposite and created a plot device to be exploited later. Or I'll get offstage and realize that I've just taken the easy way out of a situation instead of doing something that could help/hurt (same thing in Koneisto) another character. Ninety-nine percent of the time we'll agree on what would have made a better story. The challenge for us is to find the better story as directly as possible and collectively, which is no small task, but we don't have too many problems agreeing on what makes a story good. Sometimes I think of it as finding trouble for myself and others; it's the actor's equivalent of finding the biggest pile of dogshit and stepping directly into it. At the same time, things need to move forward. Someone has to take control. If it gets too complicated, it falls apart.

Funny, though, how this sort of mirrors how we (or at least I) enjoy watching Shakespeare. I already know the plot (and sometimes half of the text), so it's really not about what happens, but rather how it happens. And yet on one hand you have a text that's not only written, but deified; on the other hand you have an empty stage, no text at all, and just the invention of the moment. When we rehearse our Shakespeare monologues, it's when you can "see the character thinking" that the text really comes to life; it's also the invention of the moment. Text or no text, it's the invention of the moment that I love to watch. So is that what theatre is?

Matkimisesta

Olen tässä ajatellut matkimista, koska minuun teki vaikutuksen miten me työpajan lopulla alettiin päästä aidonoloiseen matkimiseen – ”matkin, mutta en matki”. Aluksihan me matkittiin hyvin ilmeisesti ja suoraviivaisesti, mutta itse asiassa se matkiminen jota maailmassa koko ajan tapahtuu, ei ole kovin paljon vähemmän suoraviivaista. Nyt kun siihen kiinnittää enemmän huomiota, se on itse asiassa aika nolostuttavan ilmeistä. Tärkeintä tuntuu olevan ajatella miten matkin niin että en jää siitä kiinni?

Istuskelemalla hetken puistossa minulle tuli mieleen jo aika pitkä lista strategioita joita ihmiset yleisesti käyttävät:

• En edes huomannut että me toimimme samalla tavalla, se oli täysi sattuma.

• Kaikki tekevät näin, se on paras tapa toimia, jos et ole huomannut sitä, olet vain jotenkin tyhmä.

• Minä itse asiassa keksin sen ensin. Olen aina tehnyt näin.

• Toimimme näin, koska kuulumme samaan ryhmään, ja ne jotka eivät, ovat ulkopuolisia.

• Näin on aina tehty, se on maailman tapa.

• Kaikki odottavat minun toimivan näin. Mukaudun vain sosiaaliseen paineeseen.

• Kunhan pelleilen. Osoitan itseironiaa toimimalla näin – ja olen itse asiassa tilanteen yläpuolella (ja niiden ihmisten jotka tekevät näin tosissaan).

• Joku meitä kaikkia suurempi auktoriteetti on perustellut tämän.

• Tämä on sääntöjen mukaista. Olen vain parempi ihminen kun toimin näin.

• TAI kaikki rikkoo sääntöjä tämän verran, ja antaisin muille etulyöntiaseman ja näyttäisin hölmöltä jos en toimisi näin.

• TAI eikö me ollakin kapinallisia kun toimitaan näin eri tavalla kuin muut – minä jopa hiukan enemmän eri tavalla kuin sinä!

...ja toisaalta ne joita matkitaan useimmiten teeskentelevät etteivät huomaa, mikäli matkiminen pönkittää eikä vaaranna heidän asemaansa. Matkimisesta tulee tuomittavaa siinä vaiheessa kun se varastaa jotakin matkimisen kohteelta (vaikka se tietysti juuri on matkimisen tarkoitus, se pitää tehdä niin että tuottaa lisäarvoa sekä matkittavalle että itselleen – ainakin kunnes on valmis ottamaan tämän paikan).

Damn good coffee

Kuva on harjoituksista, työstimme solmukohtaa aiheesta mimeettinen halu eräänlaisen matkimispelin kautta. Kuvassa on Akseli Aittomäki.

Viikko alkaa olla lopuillaan. Ollaan luotu rakennetta ja estetiikkaa, maailman esiin manaamista tyhjällä näyttämöllä. Palattu taas peruskysymyksen äärelle, mikä Suuri Koneisto on? Yritän määritellä: Suuri Koneisto on

rakenteeksi tai peliksi muotoiltu maailmankuva tai filosofia, joka yritetään kertoa (ja osittain peittää) mielenkiintoisella tavalla.

Kun tuo maailmankuva muuttuu, muuttuu myös siinä maailmassa toimimiselle välttämättömän päämäärän tai pyrkimyksen ilmaisu tai asettelu.

Toki esitys on avoin monille tulkinnoille, mutta Koneiston oma sisäinen logiikka (miksi tämä maailma toimii niinkuin se toimii) pyrkii olemaan mahdollisimman johdonmukainen, ikään kuin 'löydettävissä'.

Nyt se näyttäisi menevän näin, siis tähän asti on päästy:

I NÄYTÖS
1. Crisis
2. Scapegoat
3. Hunt
4. Lynching

II NÄYTÖS
1. King
2. Mimetic Desire