koneiston rattaat

Toisen osan harjoitukset alkoivat eilen. Nyt tehdään vajaa viikko ja kesällä jatketaan. Puheosuudessa tuli esiin teorian kasautumisesta johtuva yksinkertaistamisen elikkä yhteenvedon tarve. Siispä tässä:

NIETZSCHE

tahto valtaan

Jokainen voima on suhteessa toisiin voimiin joko totellakseen tai käskeäkseen. Tämä suhde vallitsevien ja vallittujen voimien välillä määrittelee ruumiin –biologisen, poliittisen, seksuaalisen ruumiin

aktiivinen voima:

myöntävä, kevyt, tanssillinen

herramoraali

reaktiivinen voima:

kieltävä, raskas, painovoiman henki, märehtivä, kaunainen, kostonhimoinen, huono sulatus

orjamoraali

vahvoja on puolustettava heikkoja vastaan, dionysosta kristusta vastaan

uusien arvojen luominen

perspektivismi, pluralismi

ikuinen paluu

elämä ja kärsimys oikeutetaan esteettisenä ilmiönä, dionyysisenä nautintona

GIRARD

mimeettinen halu

subjektin, objektin ja mallin kolmiosuhde

kaksoissidos, skandalon

mimeettinen kilpailu, vastavuoroinen väkivalta

ontologinen halu tulla toiseksi

erojen häviäminen, halun ja väkivallan symmetria, hirviömäiset kaksoset

tartunnan leviäminen

yksimielinen väkivalta: sijaisuhrimekanismi

katharsis, erojen palautuminen

myytinkehkeytymisen prosessi,

perustavan murhan rituaalinen toistaminen

viattomia on puolustettava joukkoa vastaan, kristusta dionysosta vastaan

totuus vapauttaa

KOTT

suuri koneisto:

historian valssipyörä murskaa kaikki ja kaiken

vallan tikapuumalli

ei ole hyviä tai huonoja kuninkaita:

kuninkaat tekevät sitä, mitä kuninkaat tekevät

macchiavellismi:

politiikka on amoraalista, käytäntöä,

omatunto liiallinen, naurettava, tiellä

arvojen kadottaminen, kaiken inhimillisen osoittautuminen valheeksi, nihilismi

illuusioiden purkautuminen,

maailman todellisesta luonteesta tietoiseksi tuleminen

syöksy pimeään,

ratkaisu kuoleman ja intohimon välillä

(poliittisen) toiminnan filosofia:

teatteri ja pankkiryöstö

SHAKESPEARE

myrsky,

elämän horkkakuume

tyhjän näyttämön metafysiikka,

ei-minkään mystiikka

paljon melua tyhjästä

maailman esiin manaaminen puheella

teatteri maailman metaforana

näytelmä näytelmässä:

sisäkkäiset maailmat, ironia

ja tietoiseksi tulemisen prosessi

traagisen ja koomisen päällekkäisyys

ylitotuudellisuus ja julmuus,

itseään läpivalaiseva teatteri

narri tyhjällä näyttämöllä,

eksistentialismi, absurdismi