The Grand Mechanism/Suuri Koneisto

Inspired by the theories of Jan Kott and René Girard, The Grand Mechanism is a concept of score-based improvisation on the mechanism of power in Shakespeare's history plays and in all social worlds.

The rules are simple: do what you need to do to stay in power, or just stay alive

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

shakespeare ja peli

Janne Pellisen tekemä haastattelu TTK:n ESITYS-lehdessä.

maanantai 12. tammikuuta 2009

...Se on este johon kaadun ellen hyppää yli...

For God's sake, let us sit upon the ground
And tell sad stories of the death of kings;
How some have been deposed; some slain in war,
some haunted by the ghosts they have deposed;
Some poison'd by their wives: some sleeping kill'd;
All murder'd...

SCORE LIST

Akseli Aittomäki I – näyttelijä, treason, plotting. KELLARIIN
Akseli Aittomäki II – johtaja. KELLARIIN
Akseli Aittomäki III – näyttelijä. killed by Virpi onstage. lots of blood.
Akseli Aittomäki IV – johtaja. could not overcome himself. KELLARIIN
Akseli Aittomäki V – wanted Tero Saarinen’s light back & betrayed by MacDonald VII. KELLARIIN
Akseli Aittomäki VI – johtaja, sadist. KELLARIIN

Virpi Byring I – johtaja. KELLARIIN
Virpi Byring II – johtaja, clinging to Ere Kokkonen. KELLARIIN
Virpi Byring III – johtaja. tried to convert to rock concert hall. KELLARIIN
Virpi Byring IV – näyttelijä, sent to Cellar for Lea Klemola.
Virpi Byring V – johtaja, nursery full of orphan warriors. KELLARIIN
Virpi Byring VI – ohjaaja. syytön? KELLARIIN

Aarni Korpela I – johtaja, from Russia with love. KELLARIIN
Aarni Korpela II – johtaja. sold theatre to China.
Aarni Korpela III – näyttelijä, lost confidence, shot himself
Aarni Korpela IV – johtaja, experimental psychology! KELLARIIN
Aarni Korpela V – johtaja. vaseline = KELLARIIN
Aarni Korpela VI – johtaja, voodoo + poltti kissanpentuja. KELLARIIN

Johanna MacDonald I – johtaja. syyllinen. KELLARIIN
Johanna MacDonald II – johtaja, hot poker up the butt. KELLARIIN
Johanna MacDonald III – johtaja, too many cyborgs in the theatre. KELLARIIN
Johanna MacDonald IV – johtaja – criminal! KELLARIIN!
Johanna MacDonald V – johtaja. Big Brother cyborgs -> KELLARIIN
Johanna MacDonald VI – näyttelijä. Akseli called a pedofile, hit with a sword (blunt)
Johanna MacDonald VII – johtaja, slept with too many Ville Valo types. KELLARIIN
Johanna MacDonald VIII – johtaja, narssistic disorder. KELLARIIN

Juha Sääski I – johtaja. KELLARIIN
Juha Sääski II – näyttelijä. stabbed by Portia. died in hospital.
Juha Sääski III – näyttelijä, patsas kaatui päälle.
Juha Sääski IV – johtaja. tried to prostitute the theatre. KELLARIIN
Juha Sääski V – ohjaaja, stole MacDonald IV’s boyfriend. KELLARIIN
Juha Sääski VI – johtaja, psychological experiments. KELLARIIN
Juha Sääski VII – johtaja, zombie robot/vampire. KELLARIIN
Juha Sääski VIII – ohjaaja plotting vs johtaja. KELLARIIN
Juha Sääski IX – ohjaaja, role play fantasy, KELLARIIN

BY JOHANNA MACDONALD, ACTOR

torstai 9. lokakuuta 2008

paljon taidepolitiikkaa tyhjästä

Skenetissä kritiikki

tiistai 16. syyskuuta 2008

kahdeksan harjoitusta ensimmäiseen kenraaliin

Nyt jo tässä. Vähiin aika käy ennenkuin loppuu, ja toisaalta päivittäinen harjoittelurutiinimme pitää huolen siitä, että puutuminen ja mielikuvituslihaksen väsyminen käydään läpi jo ennen esityskautta.

45 minuuttia keppitreeniä, 30 minuuttia hierarkia- ja kävelyharjotteita, 15 minuuttia Shakespeare-monologeja, 10 minuutin purku, 20 minuuttia taukoa, 15 minuuttia ohjeistusta ja tarkennusta, 2 tuntia Koneistoa, 45 minuuttia palautetta ja purkua.

lauantai 13. syyskuuta 2008

perjantai 12. syyskuuta 2008

How infinite in faculties, really?

You have to wonder what exactly is the mechanism in the brain that allows improvisation. Story-telling, lying, making it up. In this phase, where it feels like I just have way too many facts and details to take into account at the same time, the whole nature of the performance--from a performer's point of view--is interesting. What exactly are we rehearsing, if we have yet to repeat a single plot twist or scenario? What are we getting "good" at?

I remember in today's rehearsal Juha got some feedback about a choice he'd made after Akseli offered him a deal. It was the right choice at the time to exercise Juha's hierarchical superiority, but it would have been better had he done the opposite and created a plot device to be exploited later. Or I'll get offstage and realize that I've just taken the easy way out of a situation instead of doing something that could help/hurt (same thing in Koneisto) another character. Ninety-nine percent of the time we'll agree on what would have made a better story. The challenge for us is to find the better story as directly as possible and collectively, which is no small task, but we don't have too many problems agreeing on what makes a story good. Sometimes I think of it as finding trouble for myself and others; it's the actor's equivalent of finding the biggest pile of dogshit and stepping directly into it. At the same time, things need to move forward. Someone has to take control. If it gets too complicated, it falls apart.

Funny, though, how this sort of mirrors how we (or at least I) enjoy watching Shakespeare. I already know the plot (and sometimes half of the text), so it's really not about what happens, but rather how it happens. And yet on one hand you have a text that's not only written, but deified; on the other hand you have an empty stage, no text at all, and just the invention of the moment. When we rehearse our Shakespeare monologues, it's when you can "see the character thinking" that the text really comes to life; it's also the invention of the moment. Text or no text, it's the invention of the moment that I love to watch. So is that what theatre is?

torstai 28. elokuuta 2008

Mimesis

Suuren koneiston näyttelijät rakastavat teatteria koska rakastavat matkimista. Heistä on haluttavampaa näytellä näytelmässä kuin vain seurata sitä. Heille matkimisessa on kysymys halusta toisen olemukseen, se on ontologista halua olla toinen, astua toisen nahkoihin, varastaa hänen roolinsa. Muiden roolit tuntuvat heistä haluttavammilta kuin heidän omansa. Heti kun roolista tulee näyttelijälle virallisesti ja tunnustetusti oma, se äkkiä menettääkin arvovaltansa ja mielekkyytensä kunnes sen osoittaa joku muu haluttavaksi matkimalla sitä, asettumalla kilpailijaksi samasta roolista. Heille teatterillisen jäljittelyn luonteessa on jotain syvästi eroottista, mikä syvenee entisestään kun sillä on katsojia. Mitä enemmän katsojia, sitä eroottisempi on kokemus matkimisesta. Eros tahtoo olla esillä, se synnyttää näytelmän näytelmässä ja kilpailun rooleista.

Nyt lähdetään leikkimään pukuleikkejä.